Jäähyväisten aika. Ope siirtyy muille maille vierahille eikä ole enää ope. Kiitos kaikille lukijoille.

Lue Malawin meiningeistä Minun Afrikkani-blogista.

Hahaa- olin tänään todellinen uskalikko! Ajoin ensimmäistä kertaa ikinä YKSIN (vaikka ajokortin saannista onkin kohta jo kuukausi). Kaiken kukkuraksi suoritin yksinajelun ajamalla ensimmäistä kertaa pakettiautoa.
Hurjan rohkeaa. Ja hurjan kivaa. Kai musta kohta tulee oikea autoilija...

Hain tänään viimeinkin toisen jakkupuvun (siitä toisesta mulla on itseasiassa vain jakkuosio, yritin tänään ostaa myöls hametta, mutta sitäpä saakin vain Hanurista, joten kai mun on vielä raahauduttava jossain välissä sinne...). Myyjä oli ihan järjettömän kädetön. Se ei osannut vastata mihinkään mun kysymyksiini ja kun lopulta ostin asun, se viikkasi sen muovikassiin ihan miten sattuu.

Silloin kun minä olin vaatekaupassa töissä mua ainakin aluksi opetettiin viikkaamaan kaikki vaatteet niin kuin ne kuuluu. Ilmeisesti nykyään töihin pääsee ihan vaan ulkonäöllä.

Vein kunnialla viimeisen päiväni loppuun ja pidin erinomasien aamunavauksen! Vikan päivähn tuottamaa iloa himmensi vähän kuraattori, joka kertoi, että minulta on jäänyt tekemättä lausunnot kaikista oppilaistani ensi vuoden maahanmuuttajaopetukseen hakemiseksi... Olin tammikuussa jopa infotilaisuudesta asiaa koskien, mutta jostain syystä olin kokonaan onnistunut ohittamaan sen päässäni. Eipä auta muu kuin pakkaamisen lomassa rykäistä kasaan lausunto poikineen. Ketuttaa aika snadisti.

Olo on aika outo. Avainnippuuni jäi jäljelle pari hassu avainta, kun luovutin koulun kaikki avaimet pois. Vielä ei haikeus ole iskenyt - johtunee stressistä. Ehkä lausuntojen teon jälkeen vasta tajua, että työt Suomessa ovat nyt toistaiseksi taakse jäänyttä elämää.

Kerroin tänään oppilaille, että lopetan työt perjantaina ja muutan Afrikkaan kolmeksi vuodeksi. Reaktiot olivat mulle mairittelevia, kaikki paitsi yksi oli oikeasti tosi pettyneitä, rupesipa yksi jopa itkemäänkin.  Jopa luokan superhäirikkö, jonka kanssa ollaan otettu yhteen kerran jos toisenkin, oli sitä mieltä, että mä en saa missään nimessä lähteä.

Onhan toi imartelevaa, vaikka useimmiten tieto opettajan vaihtumisesta kai otetaan vastaan noin. Kun kerran on yhteen ja sen kotkotuksiin ehtinyt tottua, uusi tuntuu aina hirveältä ajatukselta. Kyllä ne siihenkin vielä tottuvat.

Polemiikissa oli toinenkin positiivinen puoli: luokan ujoin ja hiljaisin tyttö (lähes puhumaton) oli yhtäkkiä kiinnostunut mun menemisistäni ja oli ainoa, joka tuli kyselemään mitään detaljeja tulevasta seikkailustani. Yllättäeen sen suusta suorastaan pulppusi suomea. En edes tiennyt, että se osaa noin paljon!

Yksi vanha kaverini (miespuolinen) on menossa naimisiin kesällä. Olin tosi tosi otettu kutsusta, sillä asumme nykyään monen sadan kilometrin päässä toisistamme ja yhteydenpito on satunnaista.

Hämmennyin kuitenkin erittäin paljon, kun sähköpostiin tupsahti kutsu morsiammen polttareihin. En muistaakseni ole tavannut tyttöä ikinä (tai korkeintaan kerran) enkä tietääkseni ole koskaan puhunut hänelle  mitään. Päähäni ei mahdu, miksi ihmeessä hän haluaisi minun osallistuvan polttareihinsa?! Oletan, että minut on laskettu alusta pitäen pois pääluvusta, mutta siltikään en tajua, miksi minut kutsuttiin.

Olenko ymmärtänyt polttareiden idean ihan väärin? Olen kuvitellut, että polttaredeiden tarkoituksena on viettää mukavia hetkiä lähimpien ystävien seurassa. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun törmään siihen, että morsiammen polttareihin kutsutaan kaikki naispuoliset samanikäiset kutsutut vieraat, riippumatta siitä, tunteeko morsian edes heitä kaikkia. Onhan se kohteliasta (ja siten voidaan törsätä enemmän kun kulujen jakajia on enemmän), mutta silti aika hassua.

Muuttaminen on aina kammottavaa.Nuorempana se oli kuitenkin helppoa, kun muutin yhtenään, jolloin turhaa tavaraa kertyi kaappeihin aika pieniä määriä. Nykyisessä kodissani olen kuitenkin asunut (virallisesti) kolme vuotta. Siinä ajassa hamsterin sukulaisena olen aika hyvin onnistunut täyttämään kaapit.

Tänään koin ensimmäistä kertaa suurta luopumisen tuskaa. Suurella vaivalla keräämäni mahtava kokoelma CISV-paitoja vaikka mistä eri cisv-maista löysi kolme uutta kotia. Jokaisella paidalla on oma tarinansa ja jokaisesta paidasta muistan jonkun ihmisen jossain mäin maailmaa. Onneksi uudet omistajat kai ymmärtävät pitää huolta aarteistani.

Täsät eteenpäin jokaisesta tavarasta luopuminen on työn ja tuskan takana. Onnksi töitä on enää 4 päivää. Sen jälkeen voin uppoutua täysin muistelemaan tähän astista elämääni ja siinä sivussa pakkaamaan ehkä vähän laatikoitakin.
 

Kiukuttelevat teinit painukoot hiiteen. Huomaan, että oma kärsivällisyys alkaa olla koetuksella ja empatiaa löytyy enää aika vähän. Onneksi sain kuin sainkin sovittua, että lopetan työt tänä perjantaina!!! Mulle jää viikko aikaa toipua ja tehdä viimeiset valmistelut.

Tocin nää vikat päivät tuntuvat varmaankin vuosien mittaisilta. Ainakin tätä menoa!

Sain serkun mieheltä superyllärinä kaksi lippua Maija Vilkkumaan konserttiin Savoy-teatteriin. Olin onnesta soikeana, sillä omalta osalta liput olivat menneet sivu suun.

Vaikka alunperin olin skeptinen koko konserttikiertueen suhteen, oli kokemus kerrassaan loistava. Istumapaikalta näki hyvin, kukaan ei ryysinyt eteen ja kerrankin maltoin kuunnella laulua kunnolla. Osa uusista sovituksista oli aivan mielettömän upeita ja loputkin olivat hyviä.

Kylmät väreet kiirivät selässä useammin kuin kerran ja muutamaan otteeseen kyynel virähti silmäkulmaan. Aivan fantsua meininkiä siis. Kiitos serkun perheelle mahtavasta läksiäisylläristä. Taitaa vierähtää aika hyvä tovi siihen, kun seuraavan kerran pääsen Maijaa livenä katsomaan!

Ensimmäistä kertaa tänä keväänä jouduin puikkelehtimaan ja tuijottamaan maahan ja taivaalle, jotta NE eivät saaneet katsekontaktia. Feissaajat ovat täällä taas.

Harmilista, että ne edustavat kaikkia hyviä järjestöjä, joiden toimintaa oikeastaan kannatan. Valitettavasti en voi vaan sietää ko. varainkeruutapaa. Huomaan myös alkavani dissaamaan järjestöjen tekemää työtä ihan vaan feissauksen perusteella. Toivottavasti feissausbuumia ei jatku pitkään!