Vein kunnialla viimeisen päiväni loppuun ja pidin erinomasien aamunavauksen! Vikan päivähn tuottamaa iloa himmensi vähän kuraattori, joka kertoi, että minulta on jäänyt tekemättä lausunnot kaikista oppilaistani ensi vuoden maahanmuuttajaopetukseen hakemiseksi... Olin tammikuussa jopa infotilaisuudesta asiaa koskien, mutta jostain syystä olin kokonaan onnistunut ohittamaan sen päässäni. Eipä auta muu kuin pakkaamisen lomassa rykäistä kasaan lausunto poikineen. Ketuttaa aika snadisti.

Olo on aika outo. Avainnippuuni jäi jäljelle pari hassu avainta, kun luovutin koulun kaikki avaimet pois. Vielä ei haikeus ole iskenyt - johtunee stressistä. Ehkä lausuntojen teon jälkeen vasta tajua, että työt Suomessa ovat nyt toistaiseksi taakse jäänyttä elämää.