Oma pikku miukumaukuni oli tänään taas himpun verran liian ovela minun makuuni. 

Sillä on paha tapa kadota sängyn alle/jääkaapin päälle, jos se huomaa, että matkavalmistelut ovat käynnissä. Luulin olevani sitä ovelampi. Vaikka tarkoitus oli lähteä heti töiden jälkeen miehelään kissan kanssa (viikonloppuhoitoon), tulin kotiin aivan muina miehinä ja puuhastelin - omasta mielestäni - aivan normaalisti. Kissan pirulainen oli kuitenkin minua ovelampi. Se katosi kiireen vilkkaa sängyn alle, eikä tullut sieltä millään normaalikonsteilla pois.

Lopulta, kun olimme jo myöhästyneet yhdestä kaukoliikenteen bussista, joudun siirtämää sängyt. Ja kas, siellähän herra loikoili aivan tyynenä ja levollisena, vailla aikomustakaan tulla esiiin.

Kuinka raivostuttavaa.