Elämäni toinen kerta ratissa - ikinä. Tänään jo peruuttelin ja vaihdoin vaihteita ja näytin vilkkua kääntyessä.

Pitäisi kai aloittaa autokoulukin. Muuten olen Malawissa iltaisin  kotona motissa, kun jalkaisin ei kai passaa heilua kylillä ja mies tulee vasta kesällä perässä. On se autolla ajaminen kamalan pelottavaa. Nyt vähän harmittaa, etten valinnut 18 vuotiaana Bostonin ja Kalifornian matkan sijasta ajokorttia, mitä myös tarjottiin. Toisaalta suvusta löytyy paljon positiivisia esimerkkejä, sisko ajoi kortin 30-vuotiaana ja isä itselleen 60-vuotis lahjaksi ja kumpikin on ihan kelpo kuskeja nykyään.

Silti. Kai se olisi vään helpommin vuosia sitten luonnistunut kun nyt. Neljäkymppiäkin kun tuntuu ihan huikealta vauhdilta. Mua tullaan vihaamaan liikenteesä!!!