Olin tänään tyhjentämässä järjestömme varastoa. Sienne oli kerääntynyt runsaasti tavaraa ja vanhimmat mapit olivat 60-luvulta. Vietin gradua tehdessä ehkä liikaa aikaa arkistoissa penkoen yhden toisen järjestön (olematonta) kirjallista jäämistöä, sillä suhtauduin jokaisene paperinpalaan kuin arvokkaasen aarteeseen. En olisi halunnut heittää pois vanhoja kokouspöytäkirjoja ja vuosikertomuksia, saati kirjeenvaihtoa ja leirimuistioita. Vaan kun oli pakko.

Kyllä sieluun sattui. Joku joskus myöhemmin kiroaa tehdessään historiikkia.