Pääsin tänään pitkästä aikaa loilottelemaan säestyksellä. Monivuotiset kuorohaaveeni eivät ole juurikaan edistyneet, mutta sain sentään aikaiseksi kysyä tyypiltä, jonka kanssa on ennenkin laulettu, että kuis olis. Sillehän sopi ja niinpä sitten muutaman siirretyn kerran jälkeen lauloimme tänään liki kolme tuntia.

Laulaminen on aivan fantastista ja erityisen siisitiä oli huomata, kuinka ääni alkoi kulkea kirkkaammin ja kuulaammin. Muodostettiin muutama repertuaari. Yksi on Finnhitsejä, toinen Chydenius-tyyppisiä ja kolmas pateettista vedätystä. Nyt vaan treenaamaan.

Syksyinen ilta tuntui ihan toiselta kotiin palatessa. Kai se niin on, että "musiikista sykkeen mä suoniini saan..."