Vanhenemisen merkkejä on ilmassa! Tajusin juuri tänään (ehkäpä oikein onnistuneen ja päässäni ajatuksia herättäneen leirin, jossa viime kesän kokemusten lisäksi käsiteltiin rooleja ja minuutta - molempine kun koen muuttuneen kovasti männä vuosina), että entisestä kyläluutien kuningattaresta on tullut kotihiiri!!! Vielä viime vuonna notkuin kavereiden nurkissa harva se ilta. Joskus kutsuttuna, joskus itse itseni kutsuneena. Vuonna 2004 en ollut yhtään iltaa kotona, kun harrastuksia oli niin tsiljardi ja kotimatkalla piti vähintään pistäytyä kavereilla.

Katselin juuri kalenteriani ja olin harmissani, kun jokaiselle viikonpäivälle seuraavina viikkoina oli jotain menoa. Harrastuksia, työjuttuja, järjestöä, kavereiden tapaamisia. Silti harmittaa, kun ei ole aikaa lojua kotosalla.

Ennen en ikinä ymmärtänyt, miksi joku haluaisi olla aina kotona (ts. mitä pahaa oli menoissa). En kyllä vieläkään ymmärrä, siitä huolimatta yritän kiirehtiä kotiin mahdollisimman äkkiä, jotta voisin vaan löysäillä täällä. Ikäkriisiä ei kyllä ole ilmassa (se meni jo), mutta vitsit, että musta onkin tullut henkisesti VANHA.