Joku on taas lainannut mun Visaa lupaa kysymättä ja höyläillyt sillä pitkin maailmaa. Ostellut vaatteita, syönyt ravintoloissa ja maksanut jotain junalippuja. Sitten se on ollut riittävän ovela ja palauttanut Visan takaisin mun lompakkoon, jotta kuvittelisin, että olen taas elänyt yli varojeni.

Luulin ihan oikeesti, että viime kuun lasku olisi pieni. Tai ainakin kohtuulinen. Olin aktiivisesti unohtanut, mihin kaikken mä olen hassanut tulevaa palkkaa. Ja taas kerran kaduttaa niin vietävästi. Onneksi TÄSSÄ kuussa ei Visaa olla vielä kaivettu esiin. Kohta se on varmaan pakko leikata kahtia.