Sain tänään pari kassillista vanhoja kirjoja. Koska tenttiinluku ei napannut, tartuin aikani kuluksi Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivään. Joku sanoi mulle joskus, että onpa siinä ahdistava kirja. Sitähän se oli - aina viimeisille sivuille saakka.

Monilla äiti-tytär-suhde on vaikea, mutta kirjassa se oli täysin solmussa. Välillä tuli sellainen olo, että onneksi meillä ei ihan noin omituista riippuvuussuhdetta ole. Onneksi kirjan päätös oli sentään positiivisempi, muuten siitä olisi jäänyt todella ikävä maku suuhun.

Minkähän sitä seuraavaksi ottaisi...