Olipa mukavaa, kun jäät alkoivat taas. Vaikkakin alkuun purnasin jäähallin kylmyyttä, luistinten hiertämistä, taitojen ruostumista ja muuta sellaista, oli kyllä ihan helmeä skrinnailla taas monen kuukauden tauon jälkeen. Kai ne taidotkin jossain vaiheessa taas palaavat, vaikka ehkä on jo myönnettävä, että ei musta enää taida ikinä tulla niin taitavaa kuin silloin 5 vuotta sitten, kun lopetin mm-tasolla... Vastineeksi tosin luistelun ilo on palautunut ja pienetkin edistyaskeleet tuntuvat taas merkittäviltä.

Tänään treeneissä oli myös ensimmäinen joukkueen maskotti. Ikää oli 4 kk ja silmät sirrillään se katseli kun äippä kurvaili jäällä. Neitokainen pääsi itsekin vähän kokeilemaan luistelun huumaa, tosin äitinsä sylissä. Tuleekohan siitä pieni jääprinsessa myöhemmin?