Tänään kaikki meidän koulun seiskat pakatiin bussiin ja vietiin ryhmäytymään. Ohjelmassa oli erilaisia tiimi-juttuja ja poliisien pitämä koulukiusaustuokio (+ hartaushetki, mihin en osallistunut, sillä vain yksi oppilaistani tunnustaa luterilaista uskontoa). Muutamat jutuista olivat ihan kivoja (sain jopa uusia ideoita CISV-leireille), toisissa taas en oikein nähnyt päätä enkä häntää. Minulle oltiin etukäteen hehkutettu ryhmäytymispäivää ja sen järjestelyitä. Ajattelin ensin, että olen itse tottunut liian hyvään, kun minusta tapahtuman vetäjät olivat kireitä eivätkä kovin perillä siitä, mitä tapahtuu. Koulukiusaus-juttu oli aika floppi - poliiseja ei näyttänyt hetkauttavan yhtään se, että seiskojen oppilaista noin 25 % äidinkieli on muu kuin suomi ja he puhua pölöttivät tauotta yli puoli tuntia. Mitään toiminnallista ei tilanteeseen sisältynyt eikä heillä ollut käytössä mitään havainnollistavaa materiaalia.

Onneksi en kuitenkaan ollut nirppis, vaan ainoastaan realisti. Muut opet itse asiassa harmittelivat vielä enemmän aiemmin niin toimivan konseptin hajottamista ja päivän latistumista. Olihan meillä ihan mukavaa, mutta mitään kovin suurta ryhmätunnetta ei niin vähäisissä aktiviteeteissa oikein ehtinyt syntyä - etenkään kun osa aktiviteettien ratkaisuista oli tosi mekaanisia, joten vain yhdenlaista oivallustaitoa kaivattiin.

No, eipä tarvinnut olla luokan edessä tänään. Huomenissa aloitetaankin sitten fysiikan kaksoistunnilla. Mitenkähän tämä ope pysyy siellä hereillä?