Hakemus jatko-opiskelijaksi piti palauttaa tänään. Niinpä klo 16.25 (ai miten niin viime tingassa...?) viimein sain kaikki liitteet valmiiksi ja kiikutin kuoren laitoksen toimistoon. Nyt se on sitten herran haltuun.

Jere Karalahdelle annettiin taas "vielä yksi mahdollisuus". Eikös se nyt ole tullut selväksi, että jätkä käyttäyy just niin kuin itseä sattuu huvittamaan. Potkut vaan persuksiin, niin ehkä vähän kusta voisi valua samalla päästä pois...

Miksi ihmeessä kaikki raskaana olevat naiset pukevat päälle pinkeimpiä vaatteita, mitä kaapista löytyy? Onhan se maha itselle varmaan ihana, mutta vastaantulijaa suorastaan pelottaa, kun seitsemän metriä vatsaa vyöryy vastaan. Vasta kohdalla sitä tajuaa, että se olikin näköharhaa.

Miten voin ilmaista niille muille opeille, että tunneilla on TYLSÄÄ! Jopa niin tylsää, että tämä ope yrittää haukotella salaa. Nuoren plantun on ehkä turhaa lähteä vaan suoralta kädeltä yrittämään toiminnallisia opetusmenetelmiä. Siinä voi tulla nenille.