Kukaan ei haastanut mua, mutta pitkän harkinnan päätin paljastaa syvimmät salaisuuteni kirjallisuuden saralla tämän meemin avulla....

1. Kirja, joka muutti elämäni
Hävettää tunnustaa... Kasiluokalla lukemani Anu Jaantilan Jenkkivuosi käänsi elämäni suunnan lopullisesti. Kirjan lukemisen myötä halusin ja lähdin vaihto-oppilaaksi (en tosin  Jenkkeihin vaan Italiaan) ja siitä alkoi hinku kansainvälistymiseen. Se palo ei vieläkään yhtään laannu. Ja Jenkkivuosi on muuten tosi hyvä kirja. Tartun siihen aina, kun haluan muistaa, minkälaista oli nuorena!

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Lähes kaikki kirjat, joita omistan. Kirjaston kirjojakin luen joskus uusiksi, mutta omat, melko laajat valikoimani tunnen ees taas. Lastenkirjallisuudesta yhä joskus tartun Maija Poppaseen ja Lindgrenin kirjoihin. Muista kirjoista useimmin olen lukenut varmaankin joko Kummisedän tai Linnunradan Käsikirja Liftereille.

3. Kirja, jonka tahtoisin mukaan autiolle saarelle
Varmaankin ottaisin mukaani jonkun sellaisen klassikon, jota en ikinä ole jaksanut lukea. Ehkä Sinuhe Egyptiläisessä riittäisi haastetta - olen aloittanut sen moneen kertaan, mutta tylsistymisen vuoksi lopettanut joka kerta kesken. Autiolla saarella ei voi olla mukana liian hyvää kirjaa, koska lukisin sen päivässä loppuun. Toisaalta Ylpeyden ja Ennakkoluulonkin lukemisesta olen kyllä haaveillut jo pitkään...

4. Kirja, joka sai pääni pyörälle
Tjaa. mikään kirja ei ole saanut päätäni pyörälle varsinaisesti, mutta kirja, joka huumasi oli Gabriel García Marquesin Sadan vuoden yksinäisyys. Sen tunnelmat ja intensiivisyys kyllä kiehtoivat ehkä pään pyörtymiseen asti ensi lukemalta ja onneksi huuma on kestänyt myös myöhempiä lukukeertoja.

5. Kirja, joka sai minut puhkeamaan kyyneliin
Olen romantikko. Kaikki kirjat, missä kuolema erottaa rakastetut saavat minut kyynelehtimään. Hassua sinänsä, sillä muuten en paljoa itkeskele. Pahin on varmaankin Love story - se itkettää joka kerta. Pahinta on, että siitä tietää varsin hyvin, miten se päättyy.

6. Kirja, jonka toivoisin tulleen kirjoitetuksi
Kirja omasta elämästäni? En vielä ole kaivannut mitään kirjoittamatonta kirjaa, mutta toki myöhemmin olisi kivaa lukea oma elämäkertani, jossa on tietty onnellinen loppu!

7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Viimeisin lukemani kirja, Hämeen-Anttilan Suden Vuosi. Siinä ei ollut mitään sellaista, minkä vuoksi se olisi pitänyt kirjoittaa. Pompöösiä patsastelua kirjallisuustieteellä ja onneton juoni. Novelina kirja olisikin voinut toimia - ei 400 sivuisena oikeana kirjana.

8. Kirja, jota luen paraikaa
Koulutuspolitiikkaa käsitteleviä tiiliskiviä. Ja Martin Grayn Kaikkien rakkaitteni puolesta.

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Niitä on niin monia... Se perkeleen Sinuhe huutelee tuolta hyllystä. Joskus olen uhannut lukea Danten Jumalaisen näytelmän alkuperäiskielellä (jäiköhän vaihtarivuodesta traumoja, kun koko vuosi käsiteltiin äikäntunnilla La Divina Commediaa?). Todennäköisin on kuitenkin Takakannen seuraavaksi arvioima Valkoiset Hampaat.

10. Haasta muita
En jaksa. Jos joku innostuu, avautukoot vapaaehtoisesti.