Huomenna se sitten alkaa. Työ. Jännittää kovin kovasti.

Puoli vuotta kestänyt epämäärinen oleilu vaihtuu joka päiväiseen työskentelyyn. Siinä ohessa pitäisi sitä väikkäriäkin alkaa väkertelemään ja vapaaehtoishommia olisi tiedossa niin paljon kuin sielu sietää (eli paljon). Teinhän mä keväällä runsaasti sijaisuuksia, mutta niissä oli se ero, että työpaikka vaihtui tiukitiheään eikä sijaisena mulla ollut vastuuta oikein mistään.

Nyt sen sijaan pitäisi vakuuttaa kaikkki siitä, että kokemattomuudestani huolimatta olen oikein mainio yläasteen maahanmuuttajaluokan opettaja. En minä sitä opettamista pelkää, tähän astisella kokemuksellani voin sanoa, että kyllä minä sen handlaan. Vaan handlaanko maahanmuuttajien kanssa työskentelyn, osaanko ottaa kaikkien kulttuuritaustat ja erilaiset arvot riittävästi huomiin. Saati sitten teinien sielunelämän, josta mulla on viime vuosilta olemattoman vähän mitään mielikuvaa. Tjaa. Se selvinnee aika nopeasti.

Sopimus on vuodeksi, sen nyt varmaan kestää vaikka päällään seisoen. Onneksi ei hetimiten tarvinnut sitoutua koko yläasteajaksi sille luokalle, voin keväällä miettiä kuvioni uusiksi, jos siltä tuntuu!

Olen kuitenkin yllättävän innostunut ja optimistinen. Eiköhän tästä tule vielä ihan hauskaa!