Olin viime viikolla ohjaajani puheilla. Se antoi mulle huutia oikein olan takaa. Ilmoitti odottaneensa musta suuria, muttä mä olen kuulema vain istunut persiilläni ja odottanut (totta...) Jos olisin ollut ahkerampi, mulla olisi ollut mahdollisuuksia yhteen ulkomaankeikkaan nyt kesällä. Nyt se sitten meni jo.

Sain kaksi viikkoa aikaa väsätä perusteellisen suunnitelman ja yhden 20 s esseen sille. Sitten voidaan kuulema harkita syksyä. Siis matkaa syksylle. Nyt olen vääntänyt hiki hatussa tiedettä - jopa vappuaattona johonkin kasiin! Tavoite on sivu per päivä, muuten ei tule niin sanotusti lasta eikä paskaa.

Tänään on lyyti kirjoittanut. Vaikka olin töissä ja kaikkea. Kas kun tähän samaan saumaan sattuu kivasti kahden viikon sijaisuus! Joten illat istun peffa ruvella koneen ääressä. Ei sirkuhuveja mulle vähään aikaan, kiitos.