Nyt on taas se aika vuodesta, kun sinkkuna oleminen ja eläminen ketuttaa aivan järkyttävän paljon. Talvella oli mukavaa hissutella himassa keskittyä teehen ja sympatiaan kavereiden osalta. Kesän kolkutelessa tuntuu siltä, kun koko muu maailma olisi ihanasti rakastuneita ja hehkuvat onnea, samalla kun oma elämä polkee paikallaan harmaana. Eilen illalla pystyin keksimään ainakin 20 syytä, miksi yksinasuminen on syvältä. Ihan vaan lähtien siitä, että mitään raikkaita salaatteja on näin lämpimällä ilmalla turhaa ostaa ja syödä, kun se loppuosa mätänee kumminkin kaappiin muiden vihannesten viereen.

Mistä muuten johtuu, että pystyn nimeämään ihan hurjan lyhyellä pohdinnalla ainakin 6 lähipiirissä olevaa hyvin koulutettua, erittäin mukavaa ja hauskannäköistä sinkkunaista, kun miehistä en keksi yhtään edes vaivaamalla, en edes kaukaisemmasta tuttavapiiristä. Tai tiedän yhden, kaverin kaveri on sinkku, mutta se ainoa tiedetty vapaa mies on plösähtänyt, puoliksi alkoholisoitunut nuhjake, jonka elämänsisältö ovat baarit ja moottorit. Eksäni on myös vapaalla, mutta on niin kyynistynyt, että tuskin jaksaa lähteä heilastelemaan niiden rotunaisten kanssa.

Rakkaushan on sokeaa, mutta ei nyt sentään niin sokeaa, että tyytyisi nuhjakkeeseen. Missä te luuraatte, oi kaikki laadukkaat miehet???