Muutaman vuoden tauon jälkeen minut saatiin jälleen houkuteltua vapaaehtoishommiin järjestöön. Järjestöissä toimiminen on ihan jees, mulla on runsaasti aiempaakin kokemusta, joten ajattelin, että hallitustyön hoitelen vasemmalla kädellä. En kuitenkaan muistanut, miten stressaavaa järjestöissä toimiminen voikaan olla. Kun kaikki tekevät hommaa päivätyönsä päälle, ei jälki ikinä (tai todella harvoin) ole ollut mitenkään täydellistä. Hommat hoituvat kyllä, mutta viime tingassa ja usein yhden hengen voimin.

Hallitustyöskentely ei tosin tällä kertaa ole (ainakaan vielä) se osa-alue, joka aiheuttaa harmaita hiuksia. Ensisijaisesti lupauduin (miksi, oi miksi???) yhden vastuualueen, siis leirityypin vastuuhenkilöksi. Alussa kaikki menikin kivasti - juuri niin kuin mulle oltiin vakuuteltu. Sitten alkoi alamäki. Tehtävänäni oli siis muodostaa hakijalapsista ryhmiä, jotka osallistuvat ensi kesänä kansainvälisille leireille. Minä ja muut ko. lapset tuntevat pyrittiin rakentamaan ryhmistä tasapainoisia ja sellaisia, että niiden jäsenet tulisivat toimeen toistensa kanssa. Ilmoitin asiasta perheille ja heti alkoi kitinä. "Meidän lapsi ei halua siihen maahan", "meidän lapsi haluaa kauemmas", "meidän perheelle ei käy toi ajankohta", "sinne on kyllä NIIIIIN hankalaa lentää, eikö olisi muita paikkoja" ja niin edelleen ja niin edelleen. /&"&¤#" me mikään matkatoimisto ollaan! Homman tarkoituksena on käsittääkseni påyrkiä kehittämään lapsissa suvaitsevaisuutta ja tarjota niille mahdollisuus hankkia kansainvälisiä ystäviä ja ikimuistoisia hetkiä EIKÄ järjestellä niille sellaista lomapaikkaa, kun vanhemmat olivat ajatelleet.

Eikä siinä kaikki. Kun vanhemmat oli viimein saatu tajuamaan, että jos haluavat valita jonkun tietyn maan, niin voivat lähteä sinne ihan lomamatkalle oman kullannuppunsa kanssa ja ryhmät olivat viimein koossa ja valittu virallisesti ja ehtineet kokoontuakin, alkoi peruuttelurumba. Toki perheillä on varmaan hyvät syyt perua leiri. Toki on myös parempi todeta nyt, kun keskellä kolmen viikon leiriä, ettei tää olekaan Samulipetterin juttu, mutta mun kannaltani peruutukset tulevat aika kusiseen hetkeen. Nyt yhtäkkiä joka ryhmästä puuttuu yksi lapsi. Jos tämä oltaisiin tiedetty helmikuussa, olisin voinut perua yhden kokonaisen ryhmän ILMAN rangaistusta. Nyt samasta hommasta saadaan penaltyä, mikäli niin jouduttaisiin tekemään.  Tää on ihan syvältä.

Ja kun päälle saa vastailla niiden jäljellä olevien lasten vanhempien kyselyihin "no, joko meidän ryhmän puuttuva lapsi on löytynyt??" lähes päivittäin, niin alkaa hermo mennä. Kyllä on mukava harrastus!

Onneksi sentää itse pääsen kesällä leirille Brasiliaan!