Voi KÄÄK! Naapuri ylhäällä tai vieressä on hankkinut sähkökitaran ja vahvistimen. Epäilen yläkerran nahkaliivi-äijää, sillä mun vieressäni asuu käsittääkseni vanhako mummeli ja on jotenkin kauhean vaikeaa kuvitella sitä soittamassa yhtään mitää - paitsi ehkä urkuharmoonia.

Tuntuu se naapuri osaavan soittakin ihan kivasti ja onhan nyt keskellä päivää, että toki sitä saa treenailla. Mä en vaan olisi ikinä uskonut, että tässä talossa, missä äänieristys on muuten niin hyvä (jopa erinomainen, muttettuani tänne nukuin kerran töistä pari tuntia pommiin, kun mikään häly ei ollut millään tavalla häirinnyt mun uniani...) se skitan ääni kajahtelee erittäin selvästi ja kuuluvasti. tai sitten vahvistin on ihan täysillä. Joka tapauksessa kuulostaa siltä, kun sitä kitaraa soitettaisiin tässä asunnossa.

Niin kauan kuin soittelu tapahtuu päivisin, se on ihan ok. Toivottavasti äijä vaan ei tule vetäneeksi arkikännejä ja ala sitten soittelemaan. Se on yleensä ihan supersiivosti, mutta syksyllä kun se oli eronut ja masentunut, se päätti sitten jonain tiistaina alkaa huudattaa sen stereoita aivan täysillä klo 03.30 ja soitteli niitä sitten joitain tunteja. En uskaltanut mennä yöllä valittamaan, kun naapuri on niin hiton iso ja pelottava. Seuraavana päivänä pudotin sen postiluukusta tosi kohteliaan kirjeen omalla nimellä allekirjoitettuna. Naapuri kävi pyytämässä oikein kauniisti anteeksi eikä ole riekkunut ikinä sen jälkeen. Ei kyllä ollut ennen sitäkään, jos ihan tarkkoja ollaan.