Voi KÄÄK! Naapuri ylhäällä tai vieressä on hankkinut sähkökitaran ja
vahvistimen. Epäilen yläkerran nahkaliivi-äijää, sillä mun vieressäni
asuu käsittääkseni vanhako mummeli ja on jotenkin kauhean vaikeaa
kuvitella sitä soittamassa yhtään mitää - paitsi ehkä urkuharmoonia.
Tuntuu se naapuri osaavan soittakin ihan kivasti ja onhan nyt keskellä
päivää, että toki sitä saa treenailla. Mä en vaan olisi ikinä uskonut,
että tässä talossa, missä äänieristys on muuten niin hyvä (jopa
erinomainen, muttettuani tänne nukuin kerran töistä pari tuntia
pommiin, kun mikään häly ei ollut millään tavalla häirinnyt mun
uniani...) se skitan ääni kajahtelee erittäin selvästi ja
kuuluvasti. tai sitten vahvistin on ihan täysillä. Joka tapauksessa
kuulostaa siltä, kun sitä kitaraa soitettaisiin tässä asunnossa.
Niin kauan kuin soittelu tapahtuu päivisin, se on ihan ok.
Toivottavasti äijä vaan ei tule vetäneeksi arkikännejä ja ala sitten
soittelemaan. Se on yleensä ihan supersiivosti, mutta syksyllä kun se
oli eronut ja masentunut, se päätti sitten jonain tiistaina alkaa
huudattaa sen stereoita aivan täysillä klo 03.30 ja soitteli niitä
sitten joitain tunteja. En uskaltanut mennä yöllä valittamaan, kun
naapuri on niin hiton iso ja pelottava. Seuraavana päivänä pudotin sen
postiluukusta tosi kohteliaan kirjeen omalla nimellä allekirjoitettuna.
Naapuri kävi pyytämässä oikein kauniisti anteeksi eikä ole riekkunut
ikinä sen jälkeen. Ei kyllä ollut ennen sitäkään, jos ihan tarkkoja
ollaan.
keskiviikko, 1. maaliskuu 2006
Kommentit