Kiireisen viikonlopun aikana matkustin kaksi kertaa Tampereella ja
takaisin. Sunnuntaina ennen junan lähtöä mulla oli vähän
ylimääräistä aikaa ja yksi ystävällisimielinen paikalllinen tuomari
ajelutti mua ympäriinsä ja esitteli mm. Pispalan hienouksia. Aloin
miettiä, että jos kerran kansainväliset työt ei natsaa, miksi en
kuitenkin lähtisi pois Helsingistä? Eihän mulla ole täällä tällä
hetkellä oikeastaan mitään, minkä vuoksi en voisi lähteä.
Realistisina vaihtoehtoina Suomessa voin pitää Turkua ja Tamperetta.
Pienemmissä kaupungeissa ahdistun. Noista molemmista löytyy kuitenkin
kaupungin tuntua, eikä Helsinki ole liian kaukana, jos vaikka alkaisi
ahdistaa. Turku olisi muuten hyvä paikka, siellä olisi meri ja kaikki,
mutta... Edes turkulaisten keskuudessa asuminen ei mietitytä
(turkulaiset on musta tosi ihquja!!) - ainoastaan se, että kun siellä
on ihmisillä tapana tälläytyä niin kamalasti! Mä en usko, että musta
koskaan saataisiin niin lady-likea, että jaksaisin pynttäytyä joka
kerta, kun astun ulos ovesta.
Tampere olisi käsittääkseni ehkä vähän rennompi. Tampereelta tosin
puuttuu meri, mutta Näsijärvi paikkaa tilanetta kivasti. Murreteestakin
saattaisin oppia pitämään. Tamperelaiset on oikein mukavia ja
välittömiä, tosin taksikuskit tuppaavat hölisemään liikaa.
Miksen sitten muuta jo? No kun ei ole yhtään hyvää syytä. Paitsi
muutoksen tarve. Ja sekään ei vielä ole pakottava syy. Ainakaan
vielä.
maanantai, 27. maaliskuu 2006
Kommentit