Olin tänään taas kerran sijaistelemassa vanhassa koulussa. Ai että sinne on ihanaa mennä. Olin ihan huumassa jo ennen kun pääsin opettajanhuoneeseen asti. Yksi niistä mun järkyn vilkkaista erityisoppilaista juoksi ja hyppäsi kaulaan (poika 11 v) ja toinen erityisoppilastyttö, kaikkien kauhu 13 v tuli kylkeen kehräämään.Jostain syystä ne erityisoppilaat tykkää musta erityisesti.

Tänään oli hyvä päivä olla sijaisena. Koulussa oli liikuntapäivä - tarkoitti sitä, että kaikki koulun oppilaat kulki alueen metsästyskerhon (???) järkkäämän luontopolun metsästysmajalle, missä paistettiin makkaraa. Rämmittiin lumessa ja aina välillä oli rasteja. Rasteilla metsästäjät kertoi meille pyydyksistä ja eläinten makuupaikoista ja muusta. Mä en ollut todellakaan tiennyt, että niin lähellä hengaa jotain metsäkauriita ja peuroja. Kuvittelin olevani töissä kaupungissa.... Oli tosi mielenkiintoista ja inhaa. Vaikka en siitä metsästyksestä nyt niin hirveästi muuten innostukaan.

Mua nauratti kauheasti siinä tarpomisen lomassa. Hihittelin sille, että olin muka töissä. Joku siis maksoi siitä, että ulkoilin ihanassa säässä. Oppilaat, mulle entuudestaan aika tuttu luokka, jostain syystä ihmetteli myöhemmin ihan samaa asiaa. Ne oli kyllä tyytyväisiä sijaiseen. Retken jälkeen meillä oli koululla vajaa tunti aikaa ennen kotiin pääsyä - mä vein ne jumppasaliin pelaamaan ja lopputunnista opetin niille, miten rakkaus% lasketaan. Voitteko kuvitella, ettei niillä lapsiparoilla ollut mitään hajua siitä?!?! Loppuaikana ei kuulunut mitään muuta kuin riemastuneita hihkumisia siitä, miten paljon tai vähän kenenkin prossat jonkun ihanan kanssa oli. Pojatkin intoutuivat. Tosin ne laski Britney Spearsin ja Bill Gatesin HATES-prossia...

Aloin taas vähän kaivata kouluun. Ehkä tää mun fantasiointini jatko-opinnoista ja ulkomaantyöstä onkin vaan itseni fuulaamista. Jotenkin se veri vaan hirrrrmuisesti vetäis tuon peruskoulun puoleen. Esiteinien/teinien sielunelämä kun on niin mahdottoman kiintoisaa!