Koskahan kasvan niin aikuiseksi, että tiedän, mitä OIKEASTI haluan???
Ja jos en kasva, niin missä on se henkilö, joka kertoo, mitkä valinnat
kannattaa tehdä?
Alan huomata, että enää tää vapaaherrattaren elämä ei maistu niin
makealta. Jatko-opintoja olen saanut aikaan ihan nimellisesti (sentään
siellä yhdellä luennolla oon muistanut käydä...), kaikinpuolinen
passivoituminen on ollut aika voimakasta. Mä en jaksa enää odottaa
tietoa siitä mahti-työpaikasta, kun päätös venyy ja venyy ja venyy ja
venyy ja... Päättäisivät nyt edes jotain! Kielteinenkin päätös olisi
parempi kun tää roikottaminen. Valinta ilman sinetöivää päätöstä ei
oikein jaksa enää ilahduttaa.
Näistä oman (siis entisen) koulun sijaisuuksista ei kyllä ole kun
haittaa. Johan mä olen miljardi kertaa päättänyt, että ei, en halua
tehdä äitiyslomansijaisuuksia epäpätevänä. Kun haluan välillä tehdä
koulutustani vastaavia töitä. Ja silti, silti joka kerta kun sieltä
tuun kotiin, huokailen mielessäni, että ehkä mun sittenkin pitäisi olla
siellä töissä taas oikeasti. Sen siitä saa kun työyhteisön henki on
liian mukava.
Tänään kuulin, että ne molemmat (!!!) tyypit, joiden äitiysloman
sijaisena olen viime vuodet toiminut on jälleen raskaana. Johan se
toinen onkin ollut töissä vajaan vuoden ja toinen peräti kaksi
kuukautta. Ou jee. Reksi jo kyselikin, josko musta olisi niille
työntekijäksi syksystä. Mistä mä saan voimaa pysyä päätöksessäni ja
etsiä yhä niitä omia töitä, joita ei koskaan ole eikä tule??????????????
maanantai, 6. maaliskuu 2006
Kommentit