Kävin tänään vanhassa koulussa fiilistelemässä. No ei, olin siellä
sijaisena. Taas oli aivan hulppea vastaanotto, ihmiset riemasituivat
nähdessään mut. Se tässä vaan ihmetyttää, että jos kerran mua on niin
mukava nähdä, miksi ihmeessä niitä sijaisuuspyyntöjä tulee sitten niin
vähän...? Olen varmaan itse osasyyllinen tähän, en nimittäin aina jaksa
aamulla laittaa puhelinta päälle riittävän aikasin. Mutta lähettäisivät
herran tähden meiliä, sitä mä luen yötä myöten.
Oli virkistävää olla tutussa paikassa tuttujen lasten kanssa. Ne on
huvittavia - nähdessään mut ne katsoo epäuskoisena ja osa ilahtuneina
ja kysyy joka kerta, että tulinko mä nyt tänne taas vakituiseksi
työntekijäksi. Muutamat tuli jopa koputtamaan sen mun sijaistaman
luokan ovelle ihan vaan sanoakseen moi.
Vaikka ihmisiä oli mahtavaa nähdä, en kyllä kadehdi opekollegoita.
Koulussa on uudistettu jälki-istuntokäytänteitä ja kaikki tuntui olevan
asiasta vähän ahdistuneita. Nyt jälkkää saa sitten ihan joka asiasta
kun ennen se oli harkinnanvaraisempaa ja valvontavuorot kiertää.
Lisäksi perinteinen lasketteluretki 5-6 luokkalaisille oli pitänyt
perua, sillä jotkut vanhemmat (siis vissiin Espoossa yleensä) olivat
tehneet valituksen retkirahoista, sillä perusopetuksen tulisi olla
maksutonta. Meidän koulussa oltiin tultu siihen tulokseen, että ei
sitten mennä miinkään mikä maksaa ylimääräistä. Oppilaat olivat kuulema
aika kyrsiintyneitä, sillä meidän koululla ei todellakaan ole
määrärahoja mihinkään retkiin.
Totesin taas kerran, että osa opekavereista on kyllä vähän
über-työorientoituneita. Onhan se opettaminen todella tärkeää, mutta
oltuani kohta 2 kk pois alan nähdä paremmin ehkä mittasuhteita kaiken
maailman asioihin. Vaan kuinkahan käy, jos palaan kouluun töihin?
maanantai, 13. helmikuu 2006
Kommentit