Menin tänään yliopistolle argentiinalaisen dosentin kanssa
jutustelemaan mun jatko-opinnoistani. Tai niin luulin. Kävi aika
nopeasti ilmi, että se todella
oli tarjoamassa mulle parin kuukauden duunikeikkaa. Pitäisi käydä
Guatemalassa tekemässä yhden koulutusalan hankkeen väliarviointi. Hiulihei!
Pysyin viilipyttynä hänen toimistossaan. Käytävässä jo tuulettelin.
Tämä siis poiki siitä tutkijanpaikasta, jota hain aiemmin tänä vuonna
yliopistolta (paikka jota en saanut). Siihen oli ollut 16 hakijaa (en
tiennyt, että niin moni kasvatustieteilijä puhuu sujuvaa espanjaa ja on
kiinnostunut kehitysmaista), joista 6 haastateltiin. Kaksi oli otettu,
mutta mä olin sitten ollut niiden ykkösvaihtoehto tähän Guatemalaan.
Riskinotto kannatti siis kuitenkin!
Perjantaina niillä on
palaveri ulkoministeriössä. Mikäli siellä näytetään vihreää valoa,
aloitan 1.3 ja saan jopa ihan oman paikan (jostain siivouskomerosta ehkä...) yliopistolta arvioinnin ajaksi. Mun pitää matkustaa myös Guatemalaan joksikin viikoksi (harmi...) toisen arvioijan kanssa ja sitten tehdä loppuraportti täällä.
Ihan mielettömän fantsua! Asioilla on todellakin tapana järjestyä! Mä
pääsen vihdoinkin kokeilemaan, onko mut tarkoitettu näihin
kansainvälisiin tehtäviin! Mikäli on, hyvä niin ja mikäli ei, on
varmaan parempi palata sinne peruskoulun puolelle. Luokanopettajaksi
pätevöitymiseen tarvitsen vain monialaiset opinnot (ennen 60 ov), joten
siinä ei kauaa nokka tuhise. Siis JOS en tän tyylisestä hommasta
tykkäiskään...
keskiviikko, 8. helmikuu 2006
Kommentit