Mitä vanhempi musta tulee, sitä sosiaalisesti rajoittuneempi mä myöskin olen. Mut tuntevat tuskin tätä uskovat, mutta niin se vaan on.

Olin eilen vanhan, hyvän ystäväni ja miehensä tupareissa. Olin hirveän väsynyt käytyäni taas tuomaroimassa miljari pikkuluistelijaa päivällä, joten tokaisin matkalla, että aion istua koko illan sohvannurkassa ja olla puhumatta kenellekään vieraalle ihmiselle. Ok, siellä OLI aika vähän tuntemattomia ihmisiä, mutta siitä huolimatta pelsätyin vähän, kun joskus klo 23 aikaan huomasin, että olin todella toteuttanut uhkaukseni. Ja kaiken kukkuraksi olin jopa ylittänyt ne. En ollut ollut puhumatta vain tuntemattomille vaan myös puolitutuille. Eli käytännössä olin viettän koko illan juhlissa, missä oli aivan mielettömästi populaa ja puhunut niille samoille ihmisille, joita nään muutenkin viikottain.

Mitä vanhoista kivoista lukiokavereista, mitä kaverin puolison hulvattomista nuoruusystävistä. Olihan se kannattavaa jorista samaa sontaa kaikken perustyyppien kanssa! Kuinka ankea ihminen voi ollakaan? Onneksi sentään tajusin, kuinka hölmö olin. Baarissa siirryin puolituttujen seuraan oikein ehdoin tahdoin aj puhuin jopa kolmelle tuntemattomalle. Ou jee.

Ei tosiaan ihme, että olen sinkku. Tällä sosiaalisuuden asteella on turhaa kuvitella tutustuvansa kehenkään.