Mitä vanhempi musta tulee, sitä sosiaalisesti rajoittuneempi mä myöskin
olen. Mut tuntevat tuskin tätä uskovat, mutta niin se vaan on.
Olin eilen vanhan, hyvän ystäväni ja miehensä tupareissa. Olin hirveän
väsynyt käytyäni taas tuomaroimassa miljari pikkuluistelijaa päivällä,
joten tokaisin matkalla, että aion istua koko illan sohvannurkassa ja
olla puhumatta kenellekään vieraalle ihmiselle. Ok, siellä OLI aika
vähän tuntemattomia ihmisiä, mutta siitä huolimatta pelsätyin vähän,
kun joskus klo 23 aikaan huomasin, että olin todella toteuttanut
uhkaukseni. Ja kaiken kukkuraksi olin jopa ylittänyt ne. En ollut ollut
puhumatta vain tuntemattomille vaan myös puolitutuille. Eli käytännössä
olin viettän koko illan juhlissa, missä oli aivan mielettömästi populaa
ja puhunut niille samoille ihmisille, joita nään muutenkin viikottain.
Mitä vanhoista kivoista lukiokavereista, mitä kaverin puolison
hulvattomista nuoruusystävistä. Olihan se kannattavaa jorista samaa
sontaa kaikken perustyyppien kanssa! Kuinka ankea ihminen voi ollakaan?
Onneksi sentään tajusin, kuinka hölmö olin. Baarissa siirryin
puolituttujen seuraan oikein ehdoin tahdoin aj puhuin jopa kolmelle
tuntemattomalle. Ou jee.
Ei tosiaan ihme, että olen sinkku. Tällä sosiaalisuuden asteella on turhaa kuvitella tutustuvansa kehenkään.
sunnuntai, 12. helmikuu 2006
Kommentit