Harmittaa. Matkasta jäi tosi virkeä mieli, mutta se alkaa nyt jo olla
historiaa, kun heti sairastuin. On typerää sairastaa, kun muutenkin
viettää aikansa vaan kotona. Tässä ei siis ole mitään luksuksen tuntua,
päin vastoin. Olo on vetämätön eikä ole edes telkkaria mua
viihdyttämässä.
Mahtava Guatemalan työ on edelleen odotuslistalla. Päätös hyväksynnästä
jumittaa Ulkoministeriössä, joka tunnetusti ei ole mikään maailman
nopein päätöksentekoinstanssi. Eli Yliopisto ehdottaa mua yhdeksi
kyseien homman hoitajista (kyseessä siis pätkätyö, joitain kuukausia ja
muutama hlö), mutta UM ei ole vieläkään päättänyt, miten ne haluaa
asian oikeastaan hoidettavan. Plaah. Mun yhteyshenkilöni YO:lla on
paraikaa siellä Guatemalassa, joten ainakaan tällä viikolla en kai saa
mitään tietoja. Ei auta kun odotella. Olisin päässyt eilen ja tänään
omaan kouluun ranskanopen sijaiseksi, mutta kert olen sairaana, en
tietenkään voinut mennä.
Ainoa ilo tässä hetkessä on Macy
Gray. Olin unohtanut, miten paljon tykkään sen musiikista. Onneksi
mulla on kolme levyä, joten niitä vuoronperään soittelemalla aika kuluu
ehkä vähän nopammin...! Ai joo. Onhan tässä päivässä toinenkin hyvä
asia. Sisko tulee lasten kanssa Suomeen lomailemaan viikoksi.
tiistai, 28. helmikuu 2006
Kommentit