Koska on oikea aika äänestää jaloillaan ja lopettaa ikäväksi muuttunut
harrastus? Kuinka monta kertaa tanssiopelle pitää antaa uusi
mahdollisuus?
Tänään oli taas siis tanssia. Koko tunnin salissa oli melko ikävä
tunnelma. Ope heti alussa ärjäisi, että "täällä ei sitten tarvi puhua
mitään", mikä aiheutti sen, että oli pakko kavereille kommentoida
silmillä ja irvistelyillä. Tuskin se on sen parempaa... Open mielestä
on ilmeisesti kuitenkin aivan ok, että hän kertoilee kesken tunnin
laveasti lastensa makrobioottisesta ruokavaliosta ja homeopaattisista
lääkkeistä (ihan kun ketään kiinnostaisi...).
Samainen ope on nyt ainakin kaksi, vai perästi kolme kertaa todennut
minulle/yleisesti aika lyhyen ajan sisällä, että jos ei kiinnosta,
tossa on ovi. Kohta varmana joudun toteamaan, että juu, ei kiinnosta.
Ongelma on siinä, että se tanssiminen itsessään on ihan hirveän kivaa.
Rakastan nytkytellä selkääni erilaisten rytmien tahtii. Myöskin ope on
hyvänä päivänä ihan superkiva. Mutta kyseessä on kuitenkin pirun kallis
harrastus ja huonona päivänä se ope on sietämätön. Missä menee siis
raja? Nyt tilanne on mennyt siihen, että lintsaan tanssista aina kun
vaan voin. Sepä taas ei kenenkään kannalta ole hyvä ratkaisu, paitsi
tanssiopiston, jolle kuitenkin maksan säännöllisesti rahaa.
keskiviikko, 8. helmikuu 2006
Kommentit