Koska on oikea aika äänestää jaloillaan ja lopettaa ikäväksi muuttunut harrastus? Kuinka monta kertaa tanssiopelle pitää antaa uusi mahdollisuus?

Tänään oli taas siis tanssia. Koko tunnin salissa oli melko ikävä tunnelma. Ope heti alussa ärjäisi, että "täällä ei sitten tarvi puhua mitään", mikä aiheutti sen, että oli pakko kavereille kommentoida silmillä ja irvistelyillä. Tuskin se on sen parempaa... Open mielestä on ilmeisesti kuitenkin aivan ok, että hän kertoilee kesken tunnin laveasti lastensa makrobioottisesta ruokavaliosta ja homeopaattisista lääkkeistä (ihan kun ketään kiinnostaisi...). Samainen ope on nyt ainakin kaksi, vai perästi kolme kertaa todennut minulle/yleisesti aika lyhyen ajan sisällä, että jos ei kiinnosta, tossa on ovi. Kohta varmana joudun toteamaan, että juu, ei kiinnosta.

Ongelma on siinä, että se tanssiminen itsessään on ihan hirveän kivaa. Rakastan nytkytellä selkääni erilaisten rytmien tahtii. Myöskin ope on hyvänä päivänä ihan superkiva. Mutta kyseessä on kuitenkin pirun kallis harrastus ja huonona päivänä se ope on sietämätön. Missä menee siis raja? Nyt tilanne on mennyt siihen, että lintsaan tanssista aina kun vaan voin. Sepä taas ei kenenkään kannalta ole hyvä ratkaisu, paitsi tanssiopiston, jolle kuitenkin maksan säännöllisesti rahaa.