On se vaan niin, että jostain kummallisesta syystä olisi koko ajan saatava uutta elektoroniikkaa kotiin. Tai hankintainnostus menee aalloissa. Mäkin olen eiliseen asti pystynyt aivan hyvin tyydyttämään mun himoni uudesta tietokoneesta. Aina siihen saakka, kunnes kuulin, että ne (vr) hammaslääkärit, Brandlaxit siis, olivat hankkineet kotiinsa simahtaneen koneen tilalle ihanaisen, Mac Minin.


Ei vai ole hieno? Verrattuna tavalliseen puolen kuution kokoiseen jättimasiinaan, mikä mullakin on nurkassa, Mac mini on vähän sellaista paksua 36 levyn cd-koteloa suurempi. Ooh ja aah! Harmi, että tässä taloudellisessa tilanteessa en uskalla mitenkään ottaa riskiä ja ostaa samanlaista - etenkään kun pakottavaa tarvetta ei ole. Mutta kyllä tekis niin maan perusteellisesti mieli.

Hillitsin onneksi himoni ja tyydyin hankkimaan uuden puhelimen. Vanha on ihan hyvin toimiva (se, että näyttö on kiinni Janosch-tarroilla ei liity tähän... eikä se, että puhelin sammuu vähän väliä itsestään), mutta ajattelin, että parempi hankkia uusi, ennen kuin se laukeaa totaalisesti. Puhelimen suhteen en ikinä ole ollut mikään hifistelijä. Riittä, kun siitä voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Enää en olisi ehkä valmis palaamaan niin primitiiviselle tasolle, kun  mitä ensimmäinen Philips-puhelimeni oli. Siinä näytöllä oli vain yksi rivi ja tekstiviestit rullasivat rivillä alusta loppuu ilman pysäytysmahdollisuutta. Jos halusi lukea viestin jonkun kohdan uudestaan, se oli aloitettava aina alusta. Kuitenkin, halusin siis puhelimen, jossa ei ole mitään turhia ominaisuuksia. Halusin myös Siemensin, kun siinä on jotain ihan näppäriä ratkaisuja. Sellaisen myös sain - erittäin edulliseen hintaan vieläpä.



Saanko esitellä? Siemens A57. Muuten oiva kapine, mutta toinen näytönsäästäjistä muistuttaa valitettavasti ihan pindeä brasilialaisen vahauksen jälkeen. J. Brandlaxin todettua tämä yhdennäköisyys on ihan huomattava. Ei niin kivaa, kun puhelimen näytössä on pimpsa...