Tänään meillä oli kavereiden kanssa yhteiskunnan elättien kokoontumisajot. Koolla oli kaksi melko tuoretta äitiä, yksi viimeisillään raskaanaoleva ja tietysti minä. Äitien kanssa kokoonnuttiin jo syömään puolen päivän aikaan lounasta ja raskaanaoleva liittyi iltapäivällä (samoihin aikoihin kun se ainoa työssäkäyvä tuli ennen töihinmenoaan piipahtamaan) seuraan.Pakottauduin lähtemään puoli kuuden maissa, kun olin vakaasti päättänyt käydä tänään kirjastossa.

Päivä oli hulppea. Kenelläkään ei ollut kiire minnekään. Ruokaa oli koko ajan pöydässä ja jollei syöty, makoiltiin sohvilla. Minä leikitin ja kuvasin vauvoja ja keskustelu soljui aiheesta toiseen vapaasti. Voiko tämän rentouttavammin enää arkipäiväänsä viettää??

Tuli kyllä vähän huono omatunto. Niillä muilla oli sentään hyvä syy hengata, minä olin ainoa loinen, josta ei ollut mitään (tuotannollista) hyötyä kenellekään. Jos kaikki toimisivat niin kuin minä, kansantalous romahtaisi. Nii-in. Sitä sietää miettiä. Huomenna olen onneksi menossa keskustelemaan työstä yliopistolle ja loppuviikosta varmaankin taas sijaiseksi.