Nauroin tänään ääneen lukiessani Hesarin "kysy Kirstiltä" palstaa. Joku oli kysynyt, miksi kaupoissa myydään aina vain mandariineja, vaikka oikeasti ostamme satsumoita ja klementiinejä.

Olen käyttänyt viimeisen 10 tai jopa useamman vuoden pitkiä aikoja selittäessäni ihmisille, että mandariini on yläkäsite ja muut ovat alakäsitteitä. Minusta on tullut huippuammattilainen erottamaan satsumat ja klementiinit toisistaan kaikkien niiden ominaisuuksien perusteella. Olen jakanut tätä tietoutta ihan joka paikassa - entisen joukkueeni jäsenet tai opettajanhuoneen opettajat tietänevät, kumpi on kumpi.

Kaikki tämä siksi, että en voi sietää klementiinin hajua. Minun ei tarvitse edes nähdä vilaustakaan ko. hedelmästä, kun pystyn haistamaan, onko joku samassa tilassa ollut syönyt klementiiniä tai juuri kuorimassa sitä. Klementiinin haju saa minut pahoinvoivaksi ja erityisen paljon inhoan sitä jälkihajua, jonka se jättää syöjänsä käsiin pitkiksi ajoiksi syömisen jälkeen. Ajatuskin hajusta kuvottaa! Niinpä olen kouluttanut itseäni ympäröiviä ihmisiä olemaan syömättä niitä ällötyksiä minun ollessani lähistöllä. Ex-joukkueeni jäsenet muistavat vieläkin kysyä, onko heidän hedelmänsä satsuma vai klementiini, sillä tietävät, mikä huuto klementiinin syömisestä nousisi. Satsumat sen sijaan ovat ihan ok, vaikkakin ovat klementiinin sukulaisia. Niiden haju on lempeämpi eikä saa minua yökkäämään.

Niinpä oli hulvattoman hauskaa, että takertui tähän "mandariini on yläkäsite, klementiini ja satsuma alakäsitteitä"-juttuun, ja vieläpä julkisesti!