Olen pyrkinyt joka aamu nousemaan joskus kahdeksan aikoihin, ainkin ennen yhdeksää. En haluaisi, että vuorokausirytmi menee ihan toivottoman sekaisin. Eilen näin yhden kaveri ja sen poikaystävän. Kehuin niille mun reippauttani ja kohtuulisen heräämisen hienoutta ja se poikaystävä katsoi mua pitkään ja sanoi: "Kokeile joskus nukkua yhteentoista. Sekin on aika hienoa". Niinpä tänään en kiirehtinyt sängystä ylös hirveällä kiireellä. Lopputuloksena oli taas muutama kumma uni.

Ensimmäisessä olin jossain opebileissä (en onneksi niissä viime perjantaisissa). Siellä oli myös yksi meidän koulussa usein sijaisuusksia tekevä palomies. Se palomies on muuten ihan hyvännäköinen, mutta sillä on karmea tukka. Tässä unessa se oli kasvattanut pehkoaan jotenkin pidemmäksi ja se oli paljon paremman näköinen. Päädyin jotenkin lähtemään sen messiin. Niillä se demonstroi mulle laskuvarjohyppyä makuuhuoneessaan (jossa oli tosi mummomainen sisustus), mutta sillälailla, että se pysyi ilmassa. Yhtäkkiä sen tilalla olikin mun yksi entinen hoito, johon mä siinä unessa olin aivan lääpälläni, vaikka oikeasti se tyyppi on musta sairaan ärsyttävä ja aika ikävä. Mikä hirveintä, mä tajusin, että se oli jollain tavalla väärä henkilö, mutta silti olin niin kuin sen olisikin pitänyt olla siinä.

Tosta unesta jouhevasti siirryttiinkin sotimaan Helsingin jäähallin takaoville. Oli siis sota ja meidän puolustusjoukot oli sijoitettu sinne. Mä olin vastuussa ihan hirveästä määrästä jotain teinejä, joiden tehtävänä oli käydä sellaisella ihme härvelillä, jossa oli siivet ja polkupyörä, lähettämässä miniohjuksia vihollisen alueelle. Jäähallin parkkipaikalla oli myös hirveä määrä lentokoneita, joita vihollinen kävi jatkuvasti pommittamassa ja meidän piti väistää kulman taakse räjähdyksiä. Kun kaikki meidän lentokoneet oli tuusan nuuskana ja kaikkialla vaan paloi, me ruvettiin kaivelemaan urheilukasseista käsin niitä miniohjuksia, jotka vaan ilmaan heittämällä tiesi lähteä vihollista vastaan hyökkäämään. Jossain lähellä räjähti ja mun oli melkein mahdotonta saada toista silmää auki.

Kun heräsin, tajusin, että olin unessa ihan oikeasti yrittänyt avata silmää, mutta kun se oli tyynyä vasten, niin eihän se auennut. Siksi mä kuvittelin, että olin pahasti loukkaantunut!

Pitänee nukkua useammin pitkään. Nää aamun unet on usein aika mahtavia