Miksi, oi miksi, mieleni alkaa ostostella aina silloin, kun siihen ei tosiaankaan olisi varaa? Olin tänään kahvilla kaupungilla (jossa silmää rpäyttämätttä maksoin 9,90 € kahvista ja kakkupalasta...) ja kotimatkalla muhun iski aivan järkyttävä ostosvimma. Onneksi yksi kaveri soitti juuri kun olin menossa ekan vaatekaupan ovesta sisään. En pysty keskittymään vaatteiden hivelöintiin ja puhelimessa puhumiseen samanaikaisesti, joten "jouduin" lähtemään puodista tyhjin käsin. Puhelua kesti niin pitkään, että olin onnekseni jo ohittanut kaikki sellaiset kaupat, joissa olisin saattanut hairahtua.

Mutta tää ei ole suinkaan eka kerta, jolloin kaikkein pahimman persaukisuuden aikana päädyn tekemään isoja hankintoja. Viikon sisällä olen kokenut jo urgenttia tarvetta ostaa takin (jonka ostinkin). Hamuan myös uusia kenkiä, vaikka joulukuussa ostin talvikengät. Lisäksi uusi näyttö tiesikkaan olisi toooosi kiva. Vaikka se saattaa kyllä jäädä väliin, kun sitten kissillä ei olisi enää lämmintä lepopaikkaa...