Minulla ei ole mitään sanottavaa. Työttömän/(kotona työskentelevän) jatko-opiskelijan elämässä ei tapahdu paljon mitään raportoimisen arvoista. Ei ole tuoreita ajatuksia eikä uusia suunnitelmia.

Päivät kestävät 100000 tuntia eikä aika oikein kulu. Tarttis varmaan tehdä jotain, kunhan keksisi mitä se on.

Plääh. Oikeasti. Auttakaa mua sen B-suunnitelman keksimisessä. Tää ei voi jatkua näin. Laiskistun päivä päivältä enemmän ja saan jatko-opintojeni eteen tehtyä yhä vähemmän, vaikak kaiket päivät nysvään kirjojen parissa. Musta tulee mökkihöperö tätä tahtia. Ja suunnattoman lihava- koko ajan tekee mieli vaan syödä!