Huh. Olipas se raskasta. Nyt kun on totuttautunut työskentelemään omilla ehdoilla ihanasti kotona, oli aika nihkeää mennä takaisin kouluun, missä työ alkaa silloin kun kellot soi. Sijaistamani luokka oli erityiskolmonen - 8 kpl poikia, joilla osalla eriasteiset ADHD:t, osalla muita suurehkoja ongelmia. Raskasta oli.

Vaikka siistiä oli kyllä se, että kaikki, niin opettajat kuin oppilaatkin oli todella vilpittömän ilahtuneita nähdessään mut. En siis varmaan oo ollut ihan paska, kun eri ihmiset vuoronperään kävi sanomassa, miten ihanaa oli nähdä mua. Ja olihan niitä entisiä oppilaita ihana nähdä. Kutoset tuli avautumaan mulle siitä, kuinka niiden ussantunti oli ollut ihan tylsä ja kuinka ne toivois, että mä en ainakaan rupeais opettamaan missään muussa koulussa (kun ne ei halua, että mä opetan muita.) Olin ihan että häh?!

Tulin myös heti kipeäksi. Tai tuskinpa mä sieltä mitään pöpöä sain, ei mikään ilmenis noin nopeaan. Mutta enivei, kurkku on tulessa ja jos olisin normaalissa työsuhteessa, jäisin huomenna saikulle. Nyt ei oikein pysty. Onneksi huomenna on lyhyt päivä - sen jälkeen tulen himaan lepäämään, sillä illalla on korruptiobileet. Tammi järkkää opettajille megapippalot Kaapelitehtaalla. Meidänkin koulusta meitä menee sinne useita. Sen on pakko olla hubaa!