Tunnustaudun avoimesti Halosen kannattajaksi. Sana "oikeisto" saa jotenkin kylmiä väreitä aikaiseksi. Siis kauhusta. Oikeisto on aika pelottavan kuuloinen asia. Se kuvastaa minulle sellaisia ihmisiä, jotka aina tietävät, mitä pitää tehdä ja tekevät vain oikeita valintoja. Omakotitalo, 2 lasta ja koira- ihmiset ovat oikeastoa. Heille on selvää, mistä tullaan ja minne mennään. Varmoja ihmisiä, joilla on varmoja mielipiteitä. Samasta muotista vaan kaikki - se on oikein. EI mitään haahuilua tai epävarmuutta. Kaikki on suoraa ja selkeää. Yksioikoista suorittamista puku päällä.
Vähän niin kuin suomalainen sisustusmuoti. Kylmää ja kalseaa ja aika epäinhimillistä.

Se joka ei heti osaa tai tiedä tai eksyy matkalla on surkea luuseri, hävetköön hän. Kun kuuluu oikeistoon, pukeutuu, käyttäytyy ja ON hillitysti! Tietää mitä sanoa. Kenelle sanoa. Koska sanoa.

Päämäärätiedottomuus on arveluttavaa. Jokaisen on pystyttävä huolehtimaan itsestään. Jos ei pysty - harmi. Mitään välivuosia ei pidetä. Heti vaan opiskelemaan. Ja sitten kaunis vaimo ja lapsia. Omalla autolla ajetaan kaikkialle, julkiset ovat epäilyttäviä ja sitäpaitsi niissä haisee.

SIksi minä en ole oikestoa. Minulla ei ole selvää näkemystä siitä, minne olen matkalla. Päämäärä on ehkä suunnilleen selvillä, mutta tietä ei edes kunnolla näy, joten eksyttyä tulee varmasti. En osaa pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla, vaan arvostan mukavia vaatteita liikaa. Puhun liikaa, liian suorasti ja kenelle sattuu. Epäjärjestys on pop ja liiallisia paljaita puupintoja pitää välttää. Omakotitalo sucks ja koiratkin ovat kauheita (ne vasta haisevatkin). Ja miksi ydinperhe olisi muka se ainoa oikea? Mitä vikaa on poukkoilussa ylipäätään???

Okei, ehkä kaikki oikeistolaiset eivät ole niin suunnitelmallisia ja jämptejä ja suorittajia. Mutta monet ovat. Ja minua se pelottaa.

JK. Tämä pelottaisi ehkä vielä enemmän...