Meillä on vanhojen kavereiden kanssa mahtava tapa. Joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko kokoonnumme pienemmällä tai suuremmalla kokoonpanolla "Ämmät hengaa" tapaamiseen. Yleensä tapaaminen pidetään jossain baarissa, joskus kuitenkin jonkun kotona. Paikelle tulevat kaikki, jotka kynnelle kykenevät.

Tänään meitä oli aika vähän. Minun paikalle tullessani siellä oli neljä eukkoa, myöhemmin tuli vielä yksi. Keskustelun aiheet ovaat mitä moninaisimmat. Joskus puhutaan pelkkää hömppää, joskus puhutaan mitä vakavinta asiaa tai pohditaan jonkun elämää oikein urakalla. Nytkin puhuimme ensin "Juana a la virgen"-sarjasta, mutta jatkoimme siitä sujuvasti muutamien meidän työuriin ja tulevaisuuden suunnitelmiin.

Puhuimme myös pitkät pätkän suomenruotsalaisista ja ruotsin kielen käytöstä. Ämmistä tällä kertaa kaksi edusti suomenruotsalaisten vähemistöä. Itse olen aina ihmetellyt sitä ilmiötä, että kun paikalla on vaikka kuinka monta ruotsinkielistä henkilöä, keskustelu vaihdetaan välittömästi suomenkieliseksi jos paikalle tulee vain yksikin enemmistön edustaja. Olen kysynyt syytä monilta ruotsinkieliltä. Vastauksena on aina tullut, että se vain tapahtuu automaattisesti. Itseäni se vaivaa kovasti. Minusta on kohtuutonta, että minun takiani kaikki vaihtavat ei-äidinkieleensä. Etenkin, kun omana tavoittenani (jonka olen kyllä ilmaissut aina hyvin selkeästi) on oppia sujuvaa ruotsia ja pyrkiä seuraamaan keskustelua toisella kotimaisella.

Tämä kieliasia on mietityttänyt minua kovasti viime aikoina. Johtuu varmaan siitä, että olen ollut (suhteessa suomeruotsalaisten määrään) todella paljon tekemisissä ruotsinkielisten kanssa. Leirin, jolla olin viikon, järjestäjistä oli vähemmistön edustajia 4/5. Kuinka kahdehdittavaa onkaan, että joku oppii kaksi kieltä samalla vaivalla, millä itse olen oppinut vain yhden!