Kylläpä sapetaa. Maksan todella pitkän pennin siitä iloista, että saan tanssia kaksi kertaa viikossa 75 minuttia. Vastineeksi odotan ohjausta ja liikunnan riemua, mutta myös jotain haasteita. Tänään tanssiopettaja alkoi avatua mulle tyyliin "täällä ei yhden tahdissa mennä" ja käläkäläkälä, kun uskalsin kysyä, että eikö me vieläkään mennä eteenpäin siinä sarjassa. "Kukaan täällä ei osaaa tätä vielä täydellisesti" se marisi. Ja ilmoitti sitten, että hänen pedagogiikkansa mukaan ryhmässä mennään aina hitaimpien mukaan. Tosi hienoa. Siellä on aina jengiä, jotka just on ollet poissa viimeiset kolme viikkoa ja haluavat totta kai sitten, että kaikki otetaan uudestaan alusta ja hitaasti. Vittuako se on mun vikani, että ne on pois? Ihan samalla tavalla mä haluan vastinetta rahoilleni ja tehdä eteenpäin eses joskus, jotta aivot voi sulatella uutta asiaa rauhassa.

Eli siis tällä logiikalla kannttaa olla pois aina kun vaan itselle sopii, sillä kuitenkin mennään sun tahtiin. Jepjep. Musta tuntuu, että pidän pikku breikin tossa tanssissa ja katson sitten uudestaan, huvittaako sinne mennä. Kun ei siitä breikistä kuitenkaan ole mitään haittaa..