Otin tänään yhteen äidin kanssa. Asiana taas sama vanha tuttu: kuolinpesän kamojen (ja samalla muutenkin kämpän tyhjennys ja) siivous. Kuinka se ei voi tajuta, että meillä kaikilla lapsilla on omat elämämme? Sama virsi joka vuosi. Hohhoijaa! Vituttaa ihan suunnattomasti, kun se heittäytyy niin avuttomaksi ja etenkin, kun se syyllistää, että "te ette auta tarpeeksi". Perkeleen perkele. Mulla on oman elämän ja kodin kunnossapidossa ihan tarpeeksi tekemistä. Saati sitten että huolehtisin SEN kodista. Etenkään, kun sillä ei ole mitään todellista estettä hoitaa sitä siivousta.

Toki mä autan mielelläni (ja sanoin myös, että mä voin järkätä joulun tänä vuonna), mutta n suostu tekemään kaikkia hommia sen puolesta!