Ja mustikat ovat parempia kuin mansikat. Olipa ihanaa olla sukuloimassa Berliinissä. Perjantaista tiistaihin hummailin Saksan pääkaupungissa ja naustiskelin aikatauluttomuudesta. Mitään oikeaa ei kyllä tehty. Aamu alkoi hitaalla aamiaisella, jota saattoi seurata toinen aamiainen ulkona. Sitten vähän käpöteltiin ja shopattiin ja sitten taas syötiin. Illalla käytiin sukulaisten nurkissa vähän leikittämässä lapsia ja sitten mentiin muutamalle baariin. Yhtään kunnon turistinähtävyyttä ei nähty eikä missään museossa käyty. Aika soljui eteenpäin eikä siitä tarvinnut välittää lainkaan. Rahaa paloi, mutta onneksi veronpalautukse tulivat tähän saumaan aika kivasti...

Nyt on työmotivaatio - jos mahdollista - vieläkin matalammalla kuin aiemmin. Huomenna on työhaastattelu enkä ole panostanut siihen yhtään. Auts. No, menen haastatteluun ja olen oma hurmaava itseni. Ei kai tässä muuta voi. Onneksi suuvärkki toimii, joten aina voin improvisoida jotain järkevän kuuloista.