Hyvähyvähyvähyvä! Mä olen sitten kätevä käsistäni! Onnistuin jälleen kerran mainiosti saamaan ulkomailta ostetun lampun fiksattua kotimaan järjestelmiin sopivaksi! Jes. Meni pari viikkoa, että sain aikaiseksi, mutta nyt se killuu katossa ja toimii. Jos olisin jäänyt odottelemaan apua, se todennäköisesti ei olisi päässyt kattoo ainakaan puoleen vuoteen. Olenkin todennut, että aina voi koklata itse ja jos se ei onnistu, niin sitten voi pyytää apua.

Me ollaan suunniteltu yhden kaverin kanssa koko syksy, että mentäisiin ns. speed dateille. Eli tapahtumaan, missä on tietynikäisiä sinkkuja (hyi, kuinka mä vihaan tota sanaa). Naiste istuu pöydissä ja miehet kiertää. Jokaisessa pöydässä pysähdytään seitsemäksi minuutiksi ja keskustellaan ja mietitään, haluaako enää ikinä tavata ko. henkilöä. Joka kuitenkin, olaan siis mietitty tapahtumaan menoa, koska baareissa eikä meidän kummankaan työ- eikä harrastuspiireissä tapaa ikinä ketään uusia miehiä. Onegelmana on se, että musta alkaa tuntua, että alan olla ihan liian omatoiminen ja omat rutiinini kehittänyt, että en ihan hevillä koe, että tarvitsisin ketään toista oikeastaan mihinkään (seksiin ehkä?). Musta on kehkeytymässä hyvää vauhtia hullu kissanainen , sellainen joka hoitelee kaikki hommat itse ja puhelee samalla kissalleen... Ehkä me kuitenkin mennään vielä joskus niille pikatreffeille. Ei siinä ainakaan voi hävitä mitään, koska kuten me ollaan se mun kaverin kanssa todettu, kukapa meitä tulee etsimään meidän himoista.