Mitenkähän sitä pitäisi oikein toimia näissä koulun uskonnonharjoittamistilaisuuksissa? Periaatteessa haluaisin toimia oman uskoni mukaan, eli olla esim. osallistumatta uskontunnustukseen tai olla ristimättä käsiäni. Toisaalta lapsille on kuitenkin pyrittävä näyttämään esimerkkiä osalistumisessa, joten ihan tuppisuuna ei oikein voi istuskella. Olen toistaiseksi ratkaissut tilanteen niin, että laitan kädet jotenkin päälletysten, mutta en rukousasentoon ja uskontunnustuksen aloitan yleensä kohdasta "isään kaikkivaltiaaseen" eli en missään kohdassa väitä uskovani.

Aika kinkkistä.

Kirkossa tänään lauloimme Maa on niin kaunis-virren. Mä en voi sille mitään, mutta olen laulanut sitä niin monissa hautajaissa, etten oikein pysty laulamaan sitä alusta loppuun (vaikka muuten itken tosi vähän). Tänään itku meinasi tulla jo ihan alusta alkaen. Sinnittelin puoliksi kaksi ekaa säkeistöä ja kolmannessa annoin periksi ja tyydyin kuuntelemaan ja nieleskelemään. Oppilaat viereissä ei ymmärtäneet yhtään, miksi opella oli tippa linssissä.

(Aamulla bussikuski pelasti mun koko päivän. Juoksin aivan täysiä, mutta bussi oli lähtenyt jo pysäkiltä. Kuski ajoi viisi metriä ja pysähtyi ottamaaan mut kyytiin. Kyllä oli hyvä mieli koko päivän!)