Tänään soitti rehtori yhdestä toisesta koulusta, jonne olin hakenut. Vaikka koulutukseni oli väärä, halusi silti haastatteluun. Huomenna menen sitten sinne hymyilemään ja tilittämään vähän valheellisesti siitä, kuinka lapset ovat lähellä sydäntäni. Ai juma. Työpaikan vaihto tuntuu juuri nyt niin virkistävältä, että. Tammikuun 10. varmaan on jot toinen ääni kellossa, kun pitää opetella kaikki systeemit uusiksi, mutta sitähän elämä on, uuden opettelua.

Tänään olin yliopistoilla jorisemassa mun mahdollisista tulevista jatko-opinnoista. Dosentti oli kovasti kannustava, sen mielestä mun tutkimusideani oli loistava - joskin sitä pitää rajata aika tavalla. Sitten se livautti myös, että ensi viikolla tulee hakuun pari tutkimusassitentin paikkaa yhdessä Ulkomisteriön ja YO:n yhteisessä projektissa ja sanoi toivovansa näkevänsä mut hakijana... Osa sen puheista meni kyllä vähän ohi, toi tiede-espanja ei ole oikein mun heiniä. Sain selvää kuitenkin kaikesta olennaisesta, joten nyt tarvii ola kärppänä koko ja selata työilmoitussivuja. Tutkimusassarina olis varmaan ihanaa: ei paljoa vasttuuta, ei niin jämptejä työaikoja ja ennen kaikkea ihanan rauhallinen työympäristö.