Elämä on täynnä päätöksiä. Ikävää, että niiden tekeminen on mulle niin hirvittävän vaikeaa. Ehdin jo päättää, että panen kaiken yhden kortin varaan. Eli että en ota nyt mitään luokanopettajan sijaisuutta, vaan tavoittelen oman koulutukseni mukaista työtä. Veilä eilen seisoin sanojeni takana hyvin päättäväisenä. No, kuinka ollakaan. Eilen illalla löysin taas hyvän sijaisuuden, jota hain hetken huumassa. Ja kas, tänään se reksi heti soittikin mulle, että koska pääsisin työhaastatteluun. Olen siis perjantaina menossa siihen kouluun ja torstaina mun pitäisi kuulla yhdestä toisesta koulusta päätös. Yhteen kouluun pääsin jo, mutta koska se on aika kaukana ja luokassa on tosi paljon oppilaita, en ajatellut ottaa sitä paikkaa vastaan. Pitäisi vaan saada ilmoitettua sille reksille jotain.

Entä jos saan jomman kumman niistä tosi hyvistä sijaisuuksista, mitä nyt olen hakenut? Tänään aukesi hakuun kyllä yksi hyvä tutkijapaikkakin, jota se valitsija mua kehoitti hakemaan. Mutta entä jos nämä kaksi hyvää korttia ei pidäkkään ja olen jo kieltäytynyt kaikista hyvistä sijaisuuksista??? Päädyn lopulta johonkin kuukauden kouluavustajasijaisuuteen tosi ankealla palkalla ja sitten vasta ketuttaakin.

Tai entä jos otan luokanopettajapaikan vastaan ja saisinkin sitten se projektipaikan? SItten joutuisin tekemään tosi källit sille luokalle ja häipymään muutaman viikon päästä? Ei tarvisi siihen kouluun ainakaan ikinä enää hakea! Pääsekö määräaikaisista työsopimuksista edes noin vaan eroon?

Päätöksi, päätöksiä. Kuka päättäis mun puolestani kaikki kinkkiset asiat?