Miksei Suomessa voi olla samanlaista ihanaa kahvilakultturia kuin esim. Saksassa (=Berliinissä)? Yksi matkustamisen suurista iloista on istua tunteja erilaisissa kahviloissa nautiskelemassa elämästä. Pyrin matkallani tekemään listaa kaikista niistä asioista, jotka erottavat täkäläiset kahvilat sikäläisistä. Lista ei ole missään arvojärjestyksessä, jokainen kohta on yhtä tärkeä. Kas tässä:

a)määrä ja aukiolo: Meillä on ihan liian vähän diisenttejä kahviloita. Kahvilalla EN siis tarkoita jotain kälystä Essoa, josta saa seissyttä Kultamokkaa, vaan sellaista kahvilaa, joka on auki pitkään (siis myös myöhään, ihmiset tahtovat käydä kavillä myös kello viiden jälkeen) ja jonka tarjonta on runsas. Pääkaupungin alueella kunnon kahvilat voi luetella kahden käden sormin.

b)valaistus: Täkäläisissä kahviloissa suositaan liian kirkkaita valoja ja mielellään loisteputkia. Valoa on ihan liikaa. Berliinissä kahvilat olivat yleensä vähän hämäriä ja muutaman jättikirkkaan lampun sijasta käytetään paljon pieniä valopisteitä ja kynttilöitä. Näin saadaan steriilin sijaan tunnelmalllinen paikka.

c)savuttomuus: On ihan ok, että savuttomille (joihin minäkin tällä hetkellä pääsääntöisesti kuulun) on omia kahviloitaan. Olisi myös ok, jos olisi kahviloita, joissa saa rehellisesti polttaa. Minusta kahvin ja tupakan tuoksusta syntyy nimenomaan se keskieurooppalaisille kahviloille niin ominainen "kahvila"tuoksu. Taas palataan siihen ylisteriilisyyteen.

d)valikoima: Suomalaistne kahviloiden valikoima on usein onneton. Kahvilaatuja löytyy kyllä, mutta jo teen kohdalla alkaa mnennä heikosti. Pari pillankänttyä ei kahvilaa pelasta. Missä ovat kakut? Missä ovat piiraat? Pikkusuolaisten OMAPERÄISEMPI valikoima? Ei kukaan halua syödä loputtomiin korvapuusteja ja kuollelta näyttäviä panineja. JA mahtavat läpi päivän saatavat aamiaiset puuttuvat lähes kokonaan. Yksi Tintti ei elämää pelasta.

e) palvelu: Berliinissä oli kuppaisimmassakin paikassa pöytiintarjoilu. Sanokaa, mitä sanotte, mutta itsepalvelu tappaa puolet kahvilakäynnin nautinnosta. Muiden kanssa jonossa töniminen ei mieltä ylennä, jos saman valintarumban voisi paljon mielumin hoitaa pöydässsä istuen. Jos on niin kiire, että ei ehdi odottaa tarjoilijaa, niin on parempi olla käymättä kahviloissa. Toisaalta palvelun tasossa on muutenkin meillä petrattavaa.

f)fiilis: Täällä kahviloista puuttu fiilis. Ajatelkaapa nyt vaikka jotain Waynes Coffeeta Helsingissä. Onko niissä kahviloissa muka jotain fiilistä? Tarvitaan lisää musaa, värejä, lehtiä, erilaisia huonekaluja ja astioita, tauluja jne. jne., jotta kahviloissa voisi istuskella luomassa parempia sosiaalisia suhteita.

Ainoa keino sada tälläinen kahvila taitaa olla perustaa se itse!!!