Olin jostain syystä niin jännittynyt leirille menosta (yleensä niillä on kivaa, mutta entä jos ulkomaailaiset ohjaajat onkin JUST tällä kertaa aivan hirveitä? 8 päivää pitäis niiden seurassa kuitenkin jaksaa), että heräsin kukonlaulun aikaan. Nyt olen jo pakannut, mutta aikaa on vielä 2,5 h lähtöön. Ajattelin mennä kampaajalle leikkaamaan tän kuontalon, mutta oli vielä yksi juttu jonka unohdin kertoa.

Mun isoveljeni on jännittävä tyyppi. Se on aika hiljainen ja asiallinen tyyppi, puhuu vain jos sillä on asiaa. Sillä on myös mielenkiintoinen tapa kyseenalaistaa kaikki mun tekoni. Nyt kun kerroin, että mulla on oma blogi, se heti kyseenalaisti sen ja tivasi motiiveja. Se piti mua julkisuudenhakuisena puoli-idioottina eikä pystynyt ymmärtämään, miksi mä haluaisin kertoa mun kuulumisistani anonyymisti kenellekään.

Sen jälkeen keskustelu siirtyi siihen, miksi mä kieltäydyin niistä opettajan sijaisuuspätkistä. Taas se kyseenalaisti mun valintani. Mä kuulema olen heti-mulle-kaikki-nyt sukupolven edustaja enkä suostu pyrkimään päämääriini nöyrästi. Pisti vihaksi moionen väite, koska en todellakaan ymmärrä, miksi mun pitäisi tehdä hommia, joihin en ole muodollisesti pätevä ja joihin en ensisijaisesti ole saanut koulutusta. Jos olen opiskellut jotain kuusi vuotta, niin tuskin on kohtuutonta edes pyrkiä saamaan koulutustaan vastaavaa työtä. Tämän pointin veli kyllä ymmärsi kun sitä väänsin pitkän kaavan kautta.

En aina oikein tiedä, mitä mun pitäisi sen tästä kyseenalaistamisvimmasta ajatella. Veli puhuu yleensä asiaa, joten siksi kai se kirpaisee kun se ei aina ole sitä mieltä, että mun valinnat on niin hyviä. Toisaalta osittain se varmaan provosoi mua tahallaan, kun tiedän että provosoidun aika helposti ja sitä on vissiin hauskaa seurata. Mene ja tiedä.