Kumpihan olisi parempi, suoraan sanominen vai rivien välistä vihjailu, kun pitäisi avustajani kanssa saada muutama epäselvyys korjattua? Veikkaan suoria sanoja - vaikka olenkin samasta asiasta jo joskus sanonutkin... On se hassua, ettei asiat aina mene perille. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, joka on monta vuotta hommaa tehnyt. Siinä se ongelma varmaan on, mulla ja luokan edellisellä opettajalla on toisistaan niiiiiiin kaukana olevat tyylit kun olla voi ja erilaiset tavat toimia. Tuntuu, että avustaja ei oikein osaa suhtautua muutokseen, etenkin kun olen melkein puolet nuorempi sitä ja entistä opea. Voi killi kuitenkin, tuntuu, että olen pikkumainen ja nipotan pienistä (koska kyse on oikeasti aika sivuseikoista), mutta joidenkin asioiden sitä vain toivoisi menevän niin kuin on itse ajatellut. Näin haastavien oppilaiden kanssa se harvoin toteutuu, avustajan kanssa toivoisi toteutuvan...

Tänään ei ollut mikään kovin helmi päivä. (Kirjoitetaanko toi muuten noin? Jos kuvittelee, että helmi olisi adjektiivi, niin kai se tulee erilleen ja ilman yhdysviivaa.) Oppilailla oli jotenkin viikonloppu veressä ja iso sosa niistä oli kykenemättämiä keskisttymään yhtään mihinkään. Erityisesti ilmaisutaidon tunti oli levoton. Niin kauan kun oltiin pienryhmissä, homma oli vielä hanskassa, mutta koko luokan yhdistyessä jutut meni taas aika reisille. Täytyi taas todeta, että kaikki jutut ei sovi kaikille oppilaille. ADHD:n ilmaisutaidon on varmaankin sitten oltava erilaista kun tavallisen oppilaan. Ei mulla aina tule edes mieleen, ettei jotain voisi tehdä ton luokan kanssa, kun aikaisempien kanssa on voinut. Oppia ikä kaikki!