Alkaa loppua into pikku hiljaa tohon työntekoon. TJ 16, ja uudesta työstä ei tietoakaan, joten en jaksa oikein enää motivoitua kaikista jutuista. Huomaan, että jos tapahtuu jotain ei-ihan-niin-tärkeää niin kohautan vaan olkapäitäni ja totean, että "ei kuulu mulle kohta enää". Se on vähän sama ilmiö, minkä muistan kesätöistä. Että elokuun puoleen väliin veti into piukalla jutttuja ja sitten loppuajan vaan pyöritteli papereita ja joi kahvia. Sillä erotuksella tosin, että luokassa on kuitenkin pakko käydä aina kääntymässä...

Uusi töitä olen hakenut, mutta vielä ei ainakaan ole tärpännyt. Musta tuntuu, että sanon reksille "ei", sillä yritän päästä nyt tästä pahimmasta (=lyhimmästä) pätkäkierteestä eroon. Ainoa keino tuntuu olevan hypätä kelkasta kokonaan veks ja etsiä ns. oikeita töitä. No, katsotaan kuin käy. Voi olla, että tammikuun puolessa välissä marssin hattu kourassa takaisin rehtorimme luo.