Pirsana vieköön. Jotku päivät voitaisiin pyyhkiä tyystin kalenterista. Tämä oli yksi niistä.

Ensin nukuin noin tunnin pommiin. Heräsin siihen, kun kissa saalisti mun varpaita. Ihmettelin valoisaa ajankohtaa ja vasta sitten tajusin, että ei helvetti, kello on taatusti enemmän kuin 6.40. Joo, olihan se. Se oli 7.55. Myöhästyin onneksi vain yhden tunnin, jonka avustaja hoiti hyvin (ylimmälle johdolle ei onneksi tainnut selvitä, että pikku kullannuppujen ope ei ollutkaan paikalla...).

Päivän varsinainen kohokohta oli kuitenkin erään oppilaan äidiltä tullut vastine eiliseen reissuvihkoviestiin, että lapsi käyttäytyi todella häiritsevästi koulussa. En nyt muista sanatarkasti, mitä äiti kirjoitti, mutta se oli tyyliin "Lasta tulee myös kuunnella - eikö teillä ole muita keinoja ja syyttää lastani aina asiasta?" Paitsi että se oli vielä paljon hyökkäävämpi ja antoi ymmärtää, että lasta on kohdeltu todella väärin ja epäoikeiudenmukaisetsi. Jep jep. Äidin mielestä siis työrauhan pyytäminen on syyttämistä. Harmi, ettei meillä luokassa voida antaa jokaisen minäminäminäminäMINÄnythetiäkkiäeimuillaväliäkunhanMINÄsaanhuutaajasanoa -tyypin hillua. Mitä niistä muista, kunhan tämä yksi saa tehdä just niin kuin mieli tekee. Lisäksi äidillä on tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin. Ainakin minä miellän kehoittamisen+komentamisen muuksi kun syyttämiseksi. Voi helvetti.

Sama lapsi käyttäytyi tänäänkin aivan mielivaltaisesti. Eniten otti päähän, kun yritin opettaa (siis käytännössä antaa yksityisopetusta) matikkaa havainnollistamisvälineiden kanssa, niin sankari protestoi ja katseli kattoon ja sukkiinsa. Totesin vain, että "jos et aio katsoa, turhaa mä tässä sitten varmaan selitän" ja siirryin seuraavan lapsen luo. Suoraan sanottuna olisi tehnyt mieli sanoa "HAISTA PASKA" syvällä rintaäänellä. Onneksi en sanonut.

Se on tää sää! Vihaan sadetta ja myrskyä!

Jotain hyvää kuitenkin: Otettiin koulukuvat. Tuli tos ihq! Ja illalla nään vanhan opiskelukaverin sekä saan mummani kuolinpesästä jonkun asian muistoksi! (siis surullista, että se mumma kuoli, mutta toivon löytäväni jonkun ihan pienen asian, jonka voin ottaa muistuttamaan mua mummasta). Joo, ja koulun hupitoimikunta menee Belgeen syömään. Hiphei!