On se vaan jännittävää, miten eri tavalla ihmiset voivat suhtautua tavaroihin ja omistamiseen. Toiset haluavat steriilin oloisen kodin, missä turhaa krääsää ei ole (tai ainakin se on siivottu pois tieltä). Sellaiset ihmiset oletettavasti eivät tunne mitään tunnontuskia, vaikka he heittäisivät täysin ehjän ja käyttökelpoisen vaatteen pois tai tunkevat lahjaksi saamansa turhuudet roskakoriin tai kiertoon välittömästi sineen ilmaannuttua talouteen. En tiedä, onko tavarattomien kaapeissa aina tilaa, mutta ainakin he antavat vaikutelman sellaisesta.

Toinen ääripää on hamsterit. Hamstereiden koti tursuaa tavaraa. Kaapit ovat täynnä, samoin kun kaikki vaakasuorat pinnat. Lattialla on usein kirja/paperi/lehtipinoja ja vaateripustimissa on kaikissa vähintään viisi vaatetta. Hamsterit eivät heitä mitään ehjää pois, sillä ainahan esinettä/vaatetta voi vielä tarvita joskus. Jos he eivät itse tarvitse, ehkäpä lapset tai joku muu joskus sitä kyselee. Rikkinäisillekin tavaroille näillä ihmisillä usein jotain käyttöä - tavaran poisheittäminen on suorastaan syntiä ja oletettavasti johtaa siihen, että ko. esine olisi tullut hyötykäyttöön JUURI seuraavana päivänä.

Äiti edustaa varsin perusteellisesti hamstereita. Ei siinä mitään, tokihan jokaisen oma asunto saa näyttää juuri siltä miltä huvittaa. Oma koti kullan kallis ja niin edelleen. Ärsyttävää äidissäni on se, ettei hän hyväksy omaa suuntautumistani tavarattomuuden ja hamsteriuden puoliväliin. Mumman kuolinpesää tyhjentäessä hän haali mukaansa kaikkea sellaistakin paskaa, jonka paikka olisi oikeasti ollut roskiksessa. Nyt hän soittelee päivittäin ja vaatii MINUA hakemaan sitä samaa scheissea itselleni. Kieltäytymistä hän ei kuuntele vaan suorastaan suuttu, jos kehtaan sanoa, että en todellakaan halua moista roskaa. Eikä siinä vielä kaikki: Olen lähdössä Saksanmaalle sukuloimaan. Totta kai äitini on tunkemassa mukaani "tuliaiseksi" mitä kummallisempia kapistuksia.

Miksi helvetissä voi jollekulle olla niin vaikeaa ymmärtää, että ehkä meillä muilla ei ole samallaista obsessiota tavaran omistamiseen? Sotavuodet olivat ja menivät jo! En suosi kerskakuluttamista tosiaankaan, mutta jossain menee säästelyn kanssakin raja!!!!