Huomaan, että stressi alkaa taas painaa. Liittyy varmaan motivaatiopulaan ja lähestyvään työttömyyteen, mutta myös siihen, että en saa unta riittävästi ja kun koko ajan on pimeää, en virkisty lainkaan. Leukaperiä ja kurkkua kiristää ja ohimoita painaa sen oloisesti, että jos mulla tästä eteenpäin ei ole pää kipeänä joka päivä, ihmettelen suuresti. Merkit on selvät, mtta helpotusta on aika vähän tiedossa.

Tekisi mieli ottaa pikku päikkärit (siis päiväunet, ei päiväkännit), mutta nyt kun klo 15 on vielä valoisaa, en vielä raaskisi millään. Ikävä kyllä, luulen, että päiväunetkaan ei nyt tilannetta pelasta. Joku talviunien tyyppinen ratkaisu voisi toimia - nousisin sitten kun aurinko alkaa taas lämmittää enemmän ja kun nälkä alkaa suolistossa kurnia.

Matka sentään lähestyy. Lähden sukuloimaan ulkomaille perjantaina. Vaikka mikä olisi, en aio ajatella työpaikkaa tai työttömyyttä, vaan nautiskella kahviloissa ja ostella kaiken, mitä mieli tekee. Se on sitä shoppausterapiaa nääs.