Motivaatio hoitaa nykyistä työtä on tullut alas samaa tahtia kuin into lähteä Malawiin on noussut. Olihan kuitenkin ihan näyttävä töihinpaluu tänään. Köksässä leivottiin pullaa ja minä haksahdin vanhanaikaiseen.

Autoin  luokan mukautettua oppilasta (joka työsti pullataikinaa paremmin kuin minä ikinä).  Sekoitin pojalle valmiiksi kanelia ja sokeria, jota ripotella korvapuustien väliin. Tai niinhän minä luulin. En tullut katsoneeksi lasipurkin kylkeen kovin tarkasti.

Puusteista tuli tosi upeita. Hyvinkohonneita ja meheviä. Ja ihan pirun suolaisia. Kas kun olinkin pannut väliin suolaa... Vähänkö harmitti pojan puolesta. Sitäkin taisi vähän harmittaa, mutta ainakin koko luokka sai tosi hulppeat naurut open mokasta ja lopulta runsaiden anteeksipyyntelyiden perään ko. poikaakin jo nauratti.

Kahden viikon poissaolosta ei siis seuraa mitään hyvää.